TIIVISTELMÄ
Digitaalinen tieto ei ole niin pysyvää kuin helposti kuvittelemme. Vihapuheilmiö on edelleen ajankohtainen aihe, mutta tieto ilmiöön liittyvästä keskustelusta ja sen näkymisestä kulttuurissamme eri aikapisteissä katoaa verkosta hiljalleen siitä huolimatta. Tietoja ja aineistoja vihapuheesta piilotetaan ja poistetaan, vaikka ne saattaisivat olla tänäkin päivänä hyödyllisiä yhteiskuntamme eri toimijoille.
TACKLEHATE-hankkeen yhteydessä tehty lähdelinkkien tarkastelu paljastaa konkreettisesti, miten nopeasti verkkosisältö voi kadota, muuttua, tai johtaa aivan odottamattomiin paikkoihin. Hankkeen ensimmäisinä kuukausina kävimme läpi useita online-materiaalipankkeja, kuten koulutusmateriaalien lähdeluetteloita, jotka sisälsivät hyperlinkkejä vihapuhetta käsitteleviin sisältöihin.
Aineistoon päätyi yhteensä 720 linkkiä, joista toimivia oli 519 (72 %) ja toimimattomia 201 (28 %). Uutismediat ovat vihapuheeseen liittyvän julkisen keskustelun dokumentoinnissa keskeisessä roolissa. Esimerkiksi Ylen ja Helsingin Sanomien linkit muodostivat noin 66 prosentin osuuden aineistosta.
Tieto on katoavaista. Aineiston linkeistä hieman yli neljäsosa (28 %) ei enää toiminut. Tämä on merkittävä osuus, joka herättää kysymyksiä tiedon säilyvyydestä ja saavutettavuudesta pitkällä aikavälillä. Suurimmat syyt linkkien toimimattomuudelle olivat varsin tavallisia. Epäilemme, että esimerkiksi linkkien vanheneminen (tiedon päivittyminen), ylläpidon puute, sivujen poistuminen niistä aiheutuvien kustannusten vuoksi ja uudelleenohjaustarpeet (sivustorakenteiden muutokset) ovat yleisimpiä syitä linkkien toimimattomuudelle. Kuitenkin merkittävä osa aiemmin relevantista tiedosta on käytännössä kadonnut tai vaikeasti löydettävissä. Ilmiö ei ole yllättävä, mutta harmillinen, koska yritämme ratkoa yhteiskunnassamme edelleen ilmenevää vihapuheongelmaa, emmekä enää pääse kaikkeen hyödylliseen tietoon käsiksi.
Tarkastelussa nousi kuitenkin esiin myös tapauksia, joissa linkit kyllä toimivat, mutta ne eivät enää johtaneet alkuperäisten sisältöjen äärelle. Erityisen huomionarvoisia olivat muutamat yksittäiset tapaukset: yksi linkki ohjasi aikuisviihdesivustolle, toinen linkki johti ulkomaiselle kasinosivulle ja kolmas linkki avasi konservatiiviseen katolilaisuuteen liittyvän sivuston.
Nämä tapaukset ovat pieniä määrällisesti, mutta merkittäviä laadullisesti. Ne kertovat siitä, miten aiemmin asiallinen ja tutkimuksellinen sisältö tai reitit niiden äärelle voivat ajan myötä korvautua täysin toisenlaisilla, joskus jopa kyseenalaisilla tai harhaanjohtavilla materiaaleilla. Tiedämme, että erilaisista ideologisista syistä vihapuheen määritelmät tai koko ilmiön olemassaolo halutaan joidenkin tahojen toimesta kieltää (Nikunen ym. 2025). Tämä kaikki herättää kysymyksiä tiedon ylläpidosta, sen turvaamisesta ja vihapuheaiheeseen kohdistuvasta ilkivallasta.
Onneksi enin osa vihapuheilmiöön liittyvästä tiedosta oli kuitenkin vielä hyödynnettävissä. Yhä toimivista lähteistä ja linkeistä koottiin kokonaisuus, jota voimme jatkossa tarpeen tullen hyödyntää uuden, ajantasaisemman vihapuhetta käsittelevän tietopankin rakentamisessa.
Linkkeihin liittyvän aineiston analyysi nostaa esiin kolme keskeistä asiaa:
1. Verkkosisältö muuttuu jatkuvasti, ja ilman aktiivista ylläpitoa linkkikokoelmat vanhenevat nopeasti.
2. Jos tietoa halutaan säilyttää pitkällä aikavälillä, pelkkä linkkien kerääminen ei riitä, vaan lisäksi tarvitaan myös systemaattista tallentamista ja päivittämistä.
3. Toimiva linkki ei automaattisesti tarkoita luotettavaa tai alkuperäistä sisältöä. Säännöllinen tarkistus on välttämätöntä.
LÄHTEET
Nikunen, K., Haara, P., Kosonen, H., Knuutila, A., Pöyhtäri, R., & Saresma, T. (2025). Contested Meanings of Hate Speech and the Post-Truth Condition on Digital Platforms. Social Media + Society, vol 11(2). https://doi.org/10.1177/20563051251341794
Tämän blogitekstin ovat kirjoittaneet Nokelainen T. & Söderqvist K. – vihapuhetta käsitteleviä sivustoja ja niihin johtavien linkkien toimivuutta on tarkastellut Nokelainen.