TIIVISTELMÄ
- Vihapuheongelmaa ja vihapuheen seurauksia voidaan ratkoa sadoilla eri tavoilla. Tutkimusassistentti Kari Söderqvist on pitänyt kirjaa erilaisista ratkaisuista ja toimenpiteistä, joita vihapuhetta käsittelevissä teksteissä ilmaistaan.
- Ratkaisujen ja toimenpiteiden tunnistaminen on edellyttänyt presuppositiivista eli tulkitsevaa lukutapaa, sillä vihapuheesta kirjoitetaan toisinaan epäsuorasti ja keinoista sen selättämäiseksi mainitaan ns. rivien välissä.
- Piiloutuminen, kuplautuminen tai salaseuroituminen on vain väliaikainen toimenpide, jolla yksittäiset henkilöt tai ryhmittymät voivat tietyissä tilanteissa välttää satuttavien sanojen lisäksi fyysistä väkivaltaa.
- Laiton ja muita satuttava käytös ei ole sallittua. Vihapuhetta tuottavat väkivaltaiset tahot saattavat yhtä lailla piiloutua tai vaihtaa nimeään. Vihapuheeseen pitääkin puuttua ongelman juurisyiden ja niiden taustalla vaikuttavien arvojen tasolla, jos ongelma halutaan taklata kestävästi.
Olen tutkimusassistenttina (tämän tekstin "minä": Kari Söderqvist) käynyt läpi 255 tekstiä, jotka jollain tavalla liittyvät vihapuheilmiöön. Työssäni ei ole ollut keskeistä niinkään vihapuheen määrittely vaan keinot taklata online- ja offline-ympäristöissä esiintyvää vihapuhetta. Luin erilaisia tekstejä laajalla otannalla, koska vihapuheongelmaa ja sen seurauksia voi lähteä ratkomaan monin eri tavoin. Vihapuhetta käsittelevät tekstit ovat olleen muun muassa akateemisten yhteisöjen, journalististen toimijoiden sekä kansalaisjärjestöjen julkaisemia tekstejä, verkkosivutekstejä, uutisia, videoita ja podcasteja.
Näistä aineistoista kirjasin ylös 2 260 yksittäistä ratkaisu- tai toimenpide-ehdotusta, joiden avulla vihapuheongelmaa voisi lähteä selättämään. Osa teksteistä on vanhempia ja osa uudempia, joten julkishallinto tai yksityisen sektorin toimijat ovat ehtineet jo toimeenpanna joitakin tunnistamistani ja keräämistäni toimenpiteistä ja ratkaisuista. Näin ollen valikoituja toimenpide- ja ratkaisuehdotuksia tullaan aikanaan esittelemään TACKLEHATE-projektin verkkosivuilla koko ratkaisuaineiston sijaan.
Tekstit ja niistä ammennetut ratkaisut on kohdistettu erilaisille lukijoille. Esimerkiksi nuoret, vanhemmat, opettajat ja muut pedagogista työtä tekevät henkilöt, poliitikot, tutkijat, taiteilijat, urheilijat, moderaattorit, teknologiaomistajat, puolueaktiivit, naiset, miehet, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvat, saamelaiset, islaminuskoiset, kristityt ja ylipäänsä kaikenlaiset kansalaiset voivat olla ratkaisevassa asemassa vihapuheen hillitsemisen suhteen. Suuressa osassa teksteistä ratkaisu- ja toimenpide-ehdotukset on ilmaistu suoraan, jolloin niiden poimiminen on ollut suoraviivaista ja helppoa, mutta osassa teksteistä ratkaisuista tai toimenpiteistä kirjoitetaan epäsuorasti tavoilla, jotka ovat edellyttäneet presuppositiivista, eli taustaoletuksia tulkitsevaa, lukemista. Havainnot asioiden epäsuorasta ilmaisemisesta ovat saaneet minut pohtimaan, miksi kiertoilmaukset tai monitulkintaisuus on niin tyypillistä vihapuhetta käsitteleville teksteille.
TULKITSEVA LUKEMINEN
Kaikissa teksteissä vihapuhetta ei ole käsitelty sanatarkasti, joten tekstien lukeminen on edellyttänyt presuppositiivista lukemista. Presuppositiivisella lukemisella tarkoitetaan taustaoletuksien tulkintaa ja ns. rivien väliin jätettyjen ennakko-oletusten havainnointia. Presuppositio eli taustaoletus on kielellinen ja looginen ennakkoedellytys, jonka on oltava tosi, jotta lause tai väite olisi järkevä. Selkeä esimerkki presuppositiosta on lause "Kirjoittaja julkaisi anteeksipyynnön hyvitelläkseen", jossa on sisäänrakennettu oletus siitä, että kirjoittaja olisi töpeksinyt jollain tavalla. Kielen natiiveille käyttäjille tämänkaltaisten havaintojen teko saattaa olla helppoa, mutta esimerkiksi suomen kieltä vielä oppivat henkilöt sekä tekoälyt ja kielimallit saattavat kompastella merkitysten huomaamisessa ja tulkitsemisessa. Joissain tapauksissa kirjoitukset voivat avautua vasta sitten, kun lukijalla on laaja yleissivistys, hyvä muisti ja alaspesifi tietämys – eli vasta kun lukija on asiantuntija.
Kaikissa tarkastelun kohteena olleissa teksteissä vähintäänkin sivutaan vihapuheaihetta tai siihen kiinteästi liittyviä ilmiöitä, mutta itse vihapuhe-termi on jäänyt joissakin teksteissä mainitsematta suoraan. Esimerkiksi syrjivä verkkohäirintä tai digitaalinen väkivalta jotakin ihmisryhmää kohtaan ovat keinoja kiertää vihapuhe-termin käyttö, mutta ilmiö on silti sama. Mahdolliset syyt jättää vihapuhe-termi mainitsematta voivat myös liittyä termin politisoituneeseen tai tunteita herättävään kulttuuriseen viitekehykseen (Nikunen ym. 2025). Vihapuheen suora mainitsematta jättämäinen voi liittyä esimerkiksi näkökulmavalintaan: halutaan korostaa laajempaa ilmiötä kuin vihapuhe tai ehkä nimenomaan nimetä ilmiö tarkemmin, esimerkiksi naisviha. Julkaisijatahon sisäinen viestintäpolitiikka, kuten esimerkiksi tietyn tieteenalan piirissä tapahtuva oman termistön suosiminen, tai kirjoittajan tottumukset (millainen sanasto luontaista tai tuttua) ovat mahdollisia syitä ilmaista asioita toisin sanoin. Kettu on kuitenkin kettu, vaikka sitä repolaiseksi kutsutaan.
Presuppositioiden tunnistamisessa, tulkinnassa ja lukemisessa on myös tärkeää pohtia, mitä ei haluta sanoa suoraan ja miksi. Viestiä saatetaan hämärtää tarkoituksella ainakin siksi, että suora ilmaus voisi saattaa kirjoittajan naurunalaiseksi, asettaa tämän lainopilliseen pinteeseen tai heikentää tämän turvallisuutta. Vihapuheen kohteeksi joutuminen voi herättää häpeää, ja siksi teksteissä saatetaan kierrellä ja kaarrella asian ympärillä, mikä on varsin inhimillistä. Vihapuheen lisäksi esimerkiksi fasismista kirjoittaminen on näistä samoista syistä hankalaa. Jonkun henkilön tai tahon nimeäminen fasistiksi tai heidän toimintansa kutsuminen fasistiseksi voi herättää julkista keskustelua, jossa saatetaan vitsailla ja naureskella kirjoittajan työlle tai näkemyksille. Fasistiksi nimeäminen voi myös Suomessa tuottaa kunnianloukkaussyytteen tai lietsoa kiivasta kannattajakuntaa maalittamaan kirjoittajaa. Vihapuheen yhteys kansanmurhiin, fasistisiin ajatussuuntauksiin, populismiin ja pahesignalointiin tekee vihapuhetta käsittelevien tekstien kirjoittamisesta ja sen tutkimisesta ajoittain haastavaa. Se on aihe, joka tekee ihmiset varovaisiksi. Kaikkea sisältöä ei sanota seuraamuspelkojen takia suoraan vihapuhetta koskevissa teksteissä, joten tulkinnanvaraisuus lisääntyy. Tekstejä pitää siis lukea tulkiten ja ajan, aiheen sekä alueiden kontekstit mielessä pitäen.
PIILOUTUMINEN TAI SALASEURAISTUMINEN RATKAISUNA VIHAPUHEESEEN?
Olen paininut tulkinnanvaraisuuden kanssa erityisesti yhden salaseuroihin liittyvän tekstin kanssa. Salaseurat kohtasivat aikoinaan paljonkin vihapuhetta Suomessa. Kirjoittajat ovat esitelleet tekstissään mm. Vapaamuurarit ja kertoneet niiden kohtaamasta vihapuheesta. Minä tiedän – ja oletan, että kirjoittajatkin tietävät – että piiloutuminen muulta yhteiskunnalta voi tarjota väliaikaista turvaa satuttavien sanojen lisäksi fyysiseltä väkivallalta.
Yhteistyö toisten samanmielisten kanssa suljettujen ovien takana voi tästä syystä tuntua houkuttelevalta. Tiedän myös, miten vihapuheen ja fasismin tutkijat eivät välttämättä halua jokaisessa tilanteessa kertoa itsestään avoimesti turvallisuuden menettämisen pelossa. Piiloutuminen tai salaistuminen voi viehättää epäilyttävältä tuntuvissa sosiaalisissa tilanteissa, minkä takia esimerkiksi myös erilaiset vähemmistöt voivat pitää identiteettiinsä liittyviä asioita omana tietonaan. Turvallisuus on perustavanlaatuinen ihmisoikeus. Vihapuheen välttäminen voi siis olla syy vaieta, piiloutua tai toimia muilta asioita salaillen.
Äh, mikä ratkaisu. Samalla, kun piiloutuminen tarjoaa suojaa, se on osa laajemman kulttuurisen ongelman ylläpitämistä: jos kaikki piilottavat erilaiset identiteettinsä, yhteiskunta voi näyttäytyä ulospäin homogeenisempänä kuin mitä se oikeasti onkaan. Se taasen johtaa kysymyksiin sosiaalisesta kestävyydestä ja fasismista. Salaseuran lopulta paljastuessa muulle väestölle se luultavasti tulee saamaan osakseen vihapuhetta, jolloin palataan jälleen alkuruutuun – eli etsimään keinoja suojautua vihapuheelta. Piiloutuminen yksin tai yhdessä samanmielisten kanssa voi olla vain väliaikainen ratkaisu vihapuhetta vastaan.
Työni tavoitteena on ollut tuottaa uskottavaa tulkintaa ja noudattaa tieteen hyviä käytänteitä, eli tunnistaa aukikirjoitettujen ajatusten lisäksi vain ilmiselvät sanomatta jätetyt asiat. Presuppositiivinen lukeminen voi lähteä laukalle, jos oma ajattelu täydentää luettua liialti. Tulkintojen tekemisen äärellä on hyvinkin mahdollinen riski sille, että tulkinta ajautuu vääriin käsityksiin, salaliittoepäilyihin ja muuhun foliohattuiluun, mikä sotisi tieteen perustavanlaatuisia arvoja vastaan. Onko tunnistamani piiloutuminen keinona suojautua vihapuheelta vain oma projisoitu ajatus ja mielikuvituksellinen tulkinta salaseuroja käsittelevän tekstin herättämänä? En voi kuitenkaan hyvällä omalla tunnolla jättää ratkaisun kirjausta tekemättäkään, koska assosiaatio on muodostunut tekstin ja sen pohdiskelun myötä. Tämä yksi ratkaisu 2260:sta on "ilmiselvän tulkinnan" rajatapaus – onko tämä aito ratkaisuehdotus vihapuheeseen vai ei? Kaikki muut aineistonkeruun aikana tekemäni tulkinnat ovat paljon varmempia.
LOPUKSI
Piiloutuminen ratkaisuna on ollut yhteiskunnassamme esillä kyseisen tekstin ulkopuolellakin. Esimerkiksi ihmisryhmien kuplautuminen somealustoilla, anonyymit tukikeskustelut ja ulkopuolisilta suljetut ryhmät herättävät minut ajattelemaan, miten kuplat, chättialustat ja jäsentensä identiteettiä suojelevat suljetut ryhmät voidaan havaita salaseura-käsitteeseen liittyvistä näkökulmista. Olen myös sitä mieltä, että tämä tulkinnallinen rajatapaus voi tarjota jonkinlaisena keinon ehkäistä vihapuheeseen liittyviä ongelmia. Jos TACKLEHATE-tutkimushankkeen tavoite on auttaa kansalaisia vastustamaan vihapuhetta ja sen seurauksia, piiloutumisratkaisun mainitseminen voi olla jollekin yksittäiselle henkilölle tai ryhmälle tilannekohtaisesti hyödyllinen. Siksi en ole poistanut sitä jaa jättänyt jäljelle 2259:ää ratkaisua.
Vihapuhe on mielestäni äärimmäisen ajankohtainen ja kipeä yhteiskunnallinen ongelma, jolla on kauaskantoisia vaikutuksia. Vihapuhe ja siihen turtuminen vaikuttaa kasvatukseen, johtamiseen, oikeudenmukaisuuskäsityksiin ja itse demokratiaan (Hyttinen & Hannonen ym. 2025). Toiseutettujen henkilöiden ihmisarvon heikentäminen ja kieltäminen tulee herättämään lopulta vain turvattomuutta ja pahoinvointia.
Erityistä huolta minussa herätti keväällä 2026 Tampereen keskustassa vappupäivänä tapahtunut äärioikeistolainen ja fasistinen tapahtuma, jossa oli lapsiosallistujia läsnä. Nämä lapset todistivat omilla silmillään, kuinka heidän läheisensä – isänsä, veljensä tai muut heidän silmissään esimerkkinä näyttäytyvät henkilöt – tuottivat vihapuhetta ja pahoinpitelivät ryhmänsä ulkopuolisia ihmisiä. Fyysisen ja henkisen väkivallan todistaminen ja lähipiirin siihen hyväksyvä suhtautuminen opettaa lapsille, että laiton ja muita satuttava käytös olisi sallittua, mitä se ei missään nimessä ole. Vihapuheongelma ei siis kukoista ainoastaan online-ympäristöissä. Yhteiskunta joutuu loppukädessä maksamaan joko varoillaan tai itsellään siitä, että tällaisen toiminnan annetaan tapahtua. Ongelma ei ratkea ainoastaan sillä, että nämä äärioikeistolaiset ryhmät kielletään, jolloin niiden jäsenet piiloutuvat tai salaseuraistuvat ja vaihtavat nimeään. Samat henkilöt mitä luultavimmin jatkavat vihapuheen tuottamista ja muuta väkivaltaista käytöstä. Vihapuheeseen pitää puuttua ongelman juurisyiden ja niiden taustalla vaikuttavien arvojen tasolla, jos ongelma halutaan taklata kestävästi.
Euroopan neuvosto (2022) on ohjeistanut, että Suomessa olisi ihmisoikeuksien takaamiseksi tehtävä toimia vihapuheen ja viharikosten taltuttamiseksi nykyistä paremmin. Vihapuheongelma tulee ratkaista pikimmiten. Siihen pitää puuttua sekä online- että offline-ympäristöissä, jotta sosiaalisesti kestävä tulevaisuus voidaan taata kaikille.
LÄHTEET
Nikunen, K., Haara, P., Kosonen, H., Knuutila, A., Pöyhtäri, R., & Saresma, T. (2025). Contested Meanings of Hate Speech and the Post-Truth Condition on Digital Platforms. Social Media + Society, vol 11(2). https://doi.org/10.1177/20563051251341794
Hyttinen, T., Hannonen, J., Haara, P., Hämäläinen, H., Kaakinen, M., Kimpimäki, M., Knuutila, A., Koskenniemi, J., Kosonen, H., Luoto, L., Mantila, A., Melander, S., Neuvonen, R., Nikunen, K., Nuotio, K., Piippo, J., Pöyhtäri, R., Riekkinen, J., Räsänen, P., Salminen, J., Saresma, T., Tapani, J., Tolvanen, M., Vauhkonen, T., Vepsäläinen, J. & Välimäki, R. (2025). Vihapuhe – Syyt, seuraukset ja kontrollointi. Gaudeamus. ISBN 9789523453197
Euroopan Neuvosto / United Nations Human Rights Council (2022). Compilation of information prepared by the Office of the United Nations High Commissioner for Human Rights. Universal Periodic Review – Finland, Forty-first session, Fourth cycle, A/HRC/WG.6/41/FIN/2. https://www.ohchr.org/en/hr-bodies/upr/fi-index © 2026 United Nations Human Rights Council.
Salauseuroista maininnut aineisto:
Mattila, M. & Haasio, A. (2025): Vihapuheen kohteet ja teemat sekä lajit ja muodot ennen ja nyt. Ennen ja nyt: Historian tietosanomat vol 2. https://doi.org/10.37449/ennenjanyt.147384
Oletko huolissasi omasta tai läheisesi suhteesta väkivaltaiseen aatemaailmaan tai ääriliikkeeseen? Exit-toiminnasta ja aggredi-menetelmästä löydät lisää tietoa seuraavien linkkien takaa: